Poikaystävän kirjoitus

Poikaystävästä on pyydetty postausta ja pistin hänet rustaamaan sen itse. En ole missään vastuussa tulevasta tekstistä kaikki on poikaystäväni käsialaa.

KUVAILU
Olen 20-vuotias, pitkä vaaleahiuksinen ja erittin puhelias poika, joka nyt yrittää vääntää itsestään jonkinmoisen kirjoitelman tänne. Kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 2010 ja sen jälkeen ollut työelämässä hetken aikaa, nyt armeijassa ja kohtapuoliin opiskelemassa rakennusinsinöriksi. Asun tyttöystväni kanssa pienessä kodissani kahdestaan.

KIINNOSTUKSEN AIHEET
Olen ollut kai jo syntymästäni lähtien kiinnostunut tekniikasta enemmn kuin mistään muusta. Pienenäpurin kaikki vanhat laitteet, nähdkseni mitä ne pitävät sisällään. Kas kummaa, ei niistä enää ehjiä tullut. Haaveilen nyt isommasta moottoripyörästä, mutta saan haaveilla ihan yksinäni, koska tyttöystväni ei ole kiinnostunut alkuunkaan sellaisista. Pitiäsi ottaa kuulemma ennemmin koira.

NYT ARKEA, TULEVAISUUTTA
Parhaillaan arkemme on hieman hankalaa, silläolen itse suorittamassa asepalvelusta. Lääkintalikersantin hommissa nääkee intin monimuotoisuuden, sillä olen varotehtvissä lähes jokaisella leirillä Itse en ikinä olisi lähtenyt lääkintäalan hommiin, mutta kun arpa napsahti kohdalle, niin pakko oli mukautua siihen. Ja on muuten kivaa!
Viikonloppuisin on pientä jännitettä itse haluaisin lähteä kavereiden kanssa ulos viikon uurastamisen jälkeen, ja tyttöystävä oman viikon uurastamisen jälkeen haluaisi olla minun kanssani. Nyt olen saanut homman toimimaan, tajusin ettei samaan aikaan kavereita ja tyttöystvävä vaan molemmille kyllä saa järjestettyä aikaa
viikonloppuisin.
Olemme asuneet yhdessä jo parin vuoden ajan. Alkuun pelotti juuri yhdessä toimiminen, mutta kun alkuun päästiin, niin huomasin kaiken natsaavan yhteen. Olemme yllättävän samanlaisia periaatteiltamme ja tekemisiltmme. Harvoin löytää niin samanlaisen ja -mielisen ihmisen, jonka kanssa ei tarvitse suurista linjoista tapella. Pikkujutut sen sijaan aiheuttavat erimielisyyksiä :D ...mutta niinhn sen pitkin mennä

MINÄ JA TIIUSKA
Meidän kotona perheen pää ei ole mies, vaan nainen. Sen olen saanut huomata monet kerrat. Molemmilla on vahvat mielipiteet, mutten saa omaani runnottua läpi. Ei siinä auta suuttua, vaan katsoa asiaa vähnä toiseltakin kantilta.
En luopuisi tyttöystvästni mistään hinnasta. Mistä lyötäisin yhtä älykkään, kauniin ja hauskan naisen, joka huolehtisi tällaisesta lahopäästä Suhteet vaatii omat koetuksensa, meilläkin on muutaman kerran ollut tiukka paikka, mutta yli on päästy. Kun muistaa olla rehellinen ja hieman antaa aikaa asioille hautua, niin ei sitten erota kannata.


Poikaystävä

Lisään kuvan/kuvia mahdollisesti tähän postaukseen myöhemmin.