Viipurissa

Miten voi olla että tostakin reissusta on jo viikko ja en ole kuvia ehtinyt tänne lisäilemään. Suurin osa ajasatani menee töissä. Alkuviikosta oli erittäin mukavaa hymyillä vettävaluvana vesilätäkössä. Sellainen kesä tänä vuonna.

Mutta nyt kuviin ja tuohon matkaan.Menossa oli mukana poikaystäni, äiti, mummo ja kaksi pikkuveljeäni. Mentiin siis kanavia pitkin Lappeenrannasta Viipuriin. Oli kyllä hienot maisemat , vaikka sää oli silloinkin sateinen. Laivamatka kesti noin 5 tuntia suuntaansa ja laivalla oli tarjolla mahti ruokaa jota hamstrasin lautaselle kamalasti enkä edes jaksanut syödä kaikkea, mutta hyvää oli.

Viipurissa oli aikaa kolmisen tuntia ja pyörittiin kävellen pitkin kaupunkia.Torilla ja kauppahallissa pärjäsi oikeastaan suomella , puhuin lauantaina töissäkin enemmän venäjää, kuin koko matkan aikana., hah! Mukaan tarttui perustulijaisia karkkia, käsitöitä ja hajuvettä.

Kamerasta loppui juuri sopivasti akku kesken matkan, etten saanut paluumatkasta yhtään aurinkoista kuvaa. Ehkä tulee toisenkin kerran lähedettyä päiväksi tai ehkä pidemmäksikin tuonne suuntaan reissuun, suosittelen!

Nyt pitäisi vielä valvoa ties kuinka moneen asti, koska tehtäväni on hakea poikaystäväni, sen veli ja kaveri polttareista, eiiii en kestä.

Möksäilemässä

Viikonloppu vierähti mökillä syöden hyvää ruokaa, saunoen, heittäen talviturkin ja keräten mustikoita. Lauantaina piipahdettiin Lappeenranssa herkuttelemassa torilla ja ostamassa metrilakuja. Vähän reilu kuukauden päästä asun siellä, vouu , ei voi käsittää. Kesässä on liian vähän vapaita viikonloppuja, jolloin voisi viettää yhteistä aikaa. Perjantaina suuntaamme ison porukan voimin Viipuriin risteillen. Kielitaito on ei ihan paehaimmassa kunnossa ole, mutta ehkä jotain saan ostetuksi.

Uuden maximekkoni voi pongata kuvista päälläni, niin kuin lupasin. Rakastan kovasti työni tuomia etuja, kuten esimerkiksi ruskettumista tokavikassa kuvassa on esillä mun ihana rusketusraja niskassa, truu laav. Onneksi käsivarsiin ei ole ilmestynyt rajoja - vielä.

Maximekko

Eilen ennen työpäivän alkua suuntasin kaupoille. H&M:stä tarttui mukaan kauan suunnitelmissa ollut maximekko. Olen haaveillut mekosta hillityin värein ja kuvioin ja toiveeni toteutui. En nimittäin halua muistuttaa riikinkukkoa kaupungilla liikkuessani.

Mekko ei pääse oikeuksiinsa roikkuessaan hengarissa. Kuvia mekosta päälläni tulee varmasti, nimittäin mekko on pakattuna laukkuun viikonlopun mökkireissua varten. Karsin mukaan otettavat tavarat minimiin, mutta silti laukku on täynnä. Hups- pyyhe puuttuu vielä.

Yhteinen vapaapäivä

Vietettiin pitkästä aikaa yhteinen vapaapäivä. Suunnattiin kesäiseen Haminaan ihailemaan vanhoja rakennuksia ja syömään jäätelöä. Kaupunki on jotenkin muuttunut mun omassa mielessä. Enää se ei ole paikka, jonne rakas pitää jättää viikoksi ja kurvata yksin kotiin. Se aika on onneks ohi.
Laitoin jalkaani sitte balleriinat, jotka hiersi isot rakkulat ennen puolta matkaa- croksit jalkaa ja matka jatku.

Takastulomatkalla kävästiin mun isovanhemmilla, jossa sattu olemaan myös mun täti kylässä koirineen. Niistä sain napattu monta ihanaa kuvaa, joista yksi ainakin päätyy taustakuvaksi. Illalla käytiin vielä katsomassa paikallista kesäteatteria- suosittelen!