Lukion alusta lähtien kolmen kaverini kanssa meilla oli tiivis porukka. Pikkuhiljaa porukka alkoi suurentua ja tällä hetkellä meitä on noin 10. En ole ole koskaan ymmärtänyt kaveriporukoita joissa pitää olla tietynlainen päästäkseen mukaan, eikä meidän omat ole olleet semmoisia ja todellakin minulla on muitakin kaveruksia. Jokainen on arvokas sellaisenaan.
Kaverisuhteissa on juuri tärkeintä se ,että jokainen on juuri oma itsensä , jos joutuu piilottamaan jotain asioita se ei ole hyväksi. Kavereihin pitää pystyä luottamaan. Kavereiden kanssa jaetaan ilot ja surut. He ymmärtävät auttavat ja tukevat, mitä tapahtuisikaan ilman heitä.
Minua vähän jännittää kavereisuhteiden säilyminen kun kaikki muuttavat ympäri Suomea, mutta tulin siihen tulokseen , että välimatka ei ole este. Muutaman viikon kuluttua olisi ajatuksissa suunnata mökkeilemään viikonlopuksi, toivottavasti mahdollisimman moni pääsisi, vaikka osa pojista puki tänään kurkkusalaatit ylle.
Tälläinen pikapostaus vain. Tehtävänä tuhat asiaa, onneksi huomenna vapaapäivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti