Ihastuksia ja vihastuksia

 Viime viikonloppuna vietettiin mun synttäreitä vähän etukäteen. Paikalle olin kutsunut lukiokavereita. Ennen kaikki asuivat lähellä. Nyt välimatkaa on satoja kilometreja En ole ees ajatellu kuinka paljon kaipaan lukioaikoja.

Kaipaan niitä hetkiä kun...

• istut ruokalassa ja avaudut suhdekiemuroistasi 
• naurat itsesi kuoliaaksi hyppärillä
• keksit paljon parempaa tekemistä tunnin ajaksi
• opiskelet kokeeseen muutamaa minuuttia ennen sen alkua ja luulet oppivasi
• ja paljon paljon kaikkia muita!

Tavallisetkin arkipäivät olivat ihania, maailman parhaan seuran ansiosta. Mieleen on painunut myös  wanhojen tanssit , risteily, penkkarit , yo- kirjoitukset ja -juhlat. En kyllä enää ikinä haluaisi istua salissa kuutta tuntia putkeen kyhäten aineita vuodattaen jokaisen aivosolun paperille. Kaipaan vaan niitä ihmisiä, en todellakaan sitä kurssien kalastelua. Yksi vaihe elämästäni on ohi. Amk:sta en taida tykätä kovinkaan paljoa, tämä johtunee varmaan alasta. Asia täytyy korjata pian.

Palataan niihin synttäreihin. Kuvia mulla ei ole sieltä yhtään. Muutaman kuvan napasasin kattauksesta ja kakusta ennen vieraiden tuloa. Eipä illassa ollut mitään kovinkaan kummoista kuvattavaa. Kakkuja tykkään väsätä vaikkei niistä mitään mestarituloksia tulekkaan. Yleensä keskityn koristeluun. Tällä kertaa päällystä koristi sydämet. Synttärilookista löytyy myös pari kuvaa mut ehkä parempi jättää julkaisematta.

Olisin halunnut lähteä oikeana synttäripäivänä poikaystävän kanssa syömään , mutta sille ei voi mitään jos valtio varastaa rakkaan hommiin koko illaksi. Käytiin sitten päivään etukäteen kaupoilla ja syömässä. Oli kyl kivaa, mut ois ollu viel kivempaa jos ois ollu oikee päivä. Mut sille ei voi mitään.Mukaan tarttui uusi talvitakki ja tuubihuivi.

Keskiviikkona ja torstaina lomailin taas. Tunteja peruttu. Musta ei oo tullu mitään lintsaajaa, vaikken koulusta aina tykkääkään. Keskiviikkona poikaystävä oli suorittamassa jotain harjoitusta aivan meidän kodin lähellä. Aamupäivästä sain viestin et läheppä lenkille et voit nähä vilaukselta. Oli kyl hassua nähä sitä aivan koti kulmilla keskellä päivää.

Keskiviikko aamun ihana auringonpaiste sai mut tekemään pidemmän lenkin joen rantaan ihailemaan tyyntä jokea. Maisemat oli aivan mielettömät . Kamera ei ollu tällöinkään mukana. Harmittaa ihan.

Vihastukset liittyy postiluukusta kolahtaneeseen järkyttävän suureen laskuun, jota yritän selvitellä. Uskon ja toivon, että se mitätöidään ja saan tilalle uuden ja paljon pienemmän.Ärsyttää myös se et poikaystävä majailee kasarmilla, eikä kotona viikonloppuna. Mutta ilokseni hän taitaa tulla kotiin jo ensi viikon keskiviikkona eli enää 5 yötä ! Torstaina on jäljellä 50, sen kunniaksi tulossa postausta.